Taas sitä mennään. Noh, kesäloma on aluillaan, mutta samat ongelmat vaivaavat minua edelleen. Herään joka yö vähintään kaksi kertaa, ja itku tulee pakosti. Tätä pahaa oloa on kestänyt jo kauan, harhakuvioita on ilmennyt paljonkin. En pysty nukkumaan, tämä on kyllä yhtä helvettiä. En pysty menemään ulos, minusta on tullut passiivinen, en ole mennyt mihinkään, korkeintaan kauppaan. En tiedä kauan tätä jatkuu, mutta toivottavasti menee ohi ja pian..
Oloni on kuvottava. kaikinpuolin. Olen mielestäni niin vastenmielisen näköinen, etten kehtaa näyttäytyä lähes ollenkaan. Pelkään etten viehätä rakastettuani enää. Minusta tuntuu että hän hylkää minut tavatessaan kauniimman ja tasapainoisemman ihmisen. Ei hän tietenkään niin tekisi, niin on kovasti väittänyt. En saisi edes ajatella tuollaista. Niin tyhmältä kuin se kuulostaa, ei se ole pienin ongelmani silti. Ulkonäkö on vain muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana mielestäni epämiellyttäväksi.
Ja kaikki, joilla on samantapainen tilanne yms. Tietävät kyllä mitä tarkoitan. Säilykepurkki ei aukea, Housut eivät mene jalkaan, musiikki ei kuulosta hyvältä... Kaikki ärsyttää/itkettää, kun mikään ei onnistu. Jopa ne pienimmät jutut. Haluan vain tämän menevän ohi - nukkua, mutta ei sekään auta. En pysty, sillä pelkään liikaa. Univaie on ympäröinyt elämääni jo kauan. Silti jaksan ja haluan pysyä jaloillani vaikka kymmeniä kaatumisia on käyty läpi, mutta aina täytyy vain nousta takaisin jaloilleen ja jaksaa. Toivottavasti muutkin saisivat tästä jotain kannustusta. Muista, et ole yksin jos et halua. Koitan hakea tarvittavaa apua, silloinkun sitä eniten tarvitsen. Hyvää kesää kaikille.
Eläkää jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen - nauttikaa niistä pienistä asioista.